Namaste vaan

Mun sisäinen hippi on täysin valtoimenaan joogakurssin jälkeen. Oon nimittäin täyttänyt kalenterini illat pääasiassa joogatunneilla seuraavaksi kolmeksi viikoksi etukäteen. Siis etukäteen. Pitäiskö lisätä neuroosilistaan suoraan? Jooganeuroosi? Ja olisin varmaan täyttänyt kalenterista ne aamutkin, mutta sillä koululla ei ole aamuisin aloittelijoille tunteja. 

No, siinä laajuudessa on aivovaurion tila nyt, että kun tuli puheeksi yhden duunikaverin kanssa toi jooga, niin päätettiin vetää yks intensiiviviikko toisella joogasalilla missä on sekä aamu että iltatunteja. 

Sinänsä ihan vitsikäs toi tavote, et kun oli takana jotain kolme päivää astangaa putkeen niin en päässy sängystä ylös muuten kun tiputtautumalla lattialle ja ryömimällä siitä pystyyn. Helvetin hyvä homma muuten etten rakentanut sitä parvea tähän kämppään sillon vuosi sitten ku se ajatus kävi mielessä.

On se jumaliste, että 10 kilon kahvakuulaa heiluttelee ihminen kevyesti (no en nyt sanois) 60 minuuttia putkeen, mut parin aurinkotervehdyksen jälkeen olo on kun neliraajahalvaantuneella (you got the point). Siinä jäi sitten se kehon puhdistautuminen, kun kurssia seuraava aamu piti alottaa suoraan 600 mg buranalla. 

En olis uskonut, että venytellessä voi tulla niin helvetillinen hiki ja, että hengitys voi mennä pelkästään ajatuksen voimalla niin sekaisin, että ihan tosissani otin kurssin toisena päivänä paperipussin mukaan mahdollista hyperventilaatiokohtausta varten. 

Mielen hiljentäminen ja hetkeen keskittyminen ei sekään tuu multa onnistumaan muuten sit ihan heti, mutta siihen hengitykseen mä pystyin keskittymään vähän liiankin hyvin. Nimittäin viime tunnilla multa meinas palaa pinna ihan pohjia myöten sen jengin hengittelyn takia. Sehän on ihan ku menis vapaaehtoisesti kuuntelemaan kuorsausta johonkin. Aivan helvetin ärsyttävää, kun ottaa huomioon, että mun ois pitänyt keskittyä om-mantraan ja omaan hengitykseen eikä niiden muiden urpojen tuhinaan. 

Vakavasti aloin epäilemään onko mussa muutenkaan ainesta ihan ituhipiksi asti, kun tän venyttelyviikon jäljiltä myös ruokahalu tuntui kasvaneen merkittävästi. Teki mieli pyöräillä edelliseltä tunnilta suoraan mäkkärin ovesta sisään, vetää siinä tiskillä parit asanat ja tilata viis juustohampurilaista. 

No en tehny sitä sillon, mutta kerran tein (ilman niitä asanoita). Itkin jo kolmannen kohdalla. Voin kertoa, että (välillä sangen pelottavan) äitini sanonta hetkiin jolloin meinas jäädä ruoka syömättä "nyt syöt tai itket ja syöt" kävi toteen (toinen kuuluisa heitto jos ruoka ei kelvannut oli "syö sitten vaikka paskaa kiveltä"). Ei onnistu. Lopetin itkemisen ja jatkoin syömistä. Terveisin; Plus 4 kiloa yksin männä vkolopun aikana.

Voin sitten linnottautua siellä Balilla johonkin helvetin joogatemppeliin, kun ei näillä jenkkakahvoilla kehtaa mihinkään yleisille rannoillekaan mennä. Ei helvetti sentään.

Lähen rämpyttämään OK-nappulaa. Moi.