Hälytysjärjestelmä from hell

Helvetin kone

Jos olisin yhtään lahjakas kuvankäsittelyssä, niin tekisin tohon kuvaan vielä sellaset helvetin tulilieskat.
Alko tässä nimittäin yks viikonloppu aivan suvereenisti vituttamaan työpaikan toimiston hälytysjärjestelmä. Se, miksi kävin toimistolla viikonloppuna (!) on täysin epäoleellista. Oleellista on, että siellä on tietysti hälytykset päällä ja koska joku epärehellinen, rikosta suunnitteleva apina kuitenkin seuraa just tätä blogia niin kerrottakoon, että näitä ”kappas se on lauantai-ilta taidanpa mennä toimistolle vähän työskentelemään”  -tilanteita varten meillä on numero- ja kirjainkoodien lisäksi tietysti sormenjälkitunnistus, iiriksen tunnistus ja kokovartaloskannaus.

Koska toimiston hälytysjärjestelmä) vissiin puoltaa sadistisesti viikonlopputöitä, niin sisäänpääsy ei ole koskaan ongelma. Mutta jumalauta siinä vaiheessa hommat kääntyy aika nopeesti melko dramaattiseen suuntaan, kun sieltä haluaa ulos ja se fakin järjestelmä pitää laittaa uudestaan päälle.

Siihen oven viereen on joku nätisti kyllä tulostanut A4:n ohjeet, jotka menee suunnilleen näin: valitse OK ja paina #, laula justin bieberin baby baby –biisin kolmas säkeistö Ö-mollissa jonka jälkeen paina 1#14, valitse kolmesta kerroksesta se kerros, jonka hälytyksen haluat kytkeä päälle, steppaa Singin’ in the rain –musikaalin tahtiin ja lopuksi paina OK, jonka jälkeen lähtöviive 2 sekuntia käynnistyy (Tänä aikana sinun tulee poistua rakennuksesta, ensimmäiselle ovelle tästä hälyttimeltä on 500 metriä, joten ole nopea. Varmistathan, että ovi sulkeutuu perässäsi).

Ai jumaliste mitä touhua. Siinä sitten steppasin ja painelin ruutuja ja ykkösiä ja niinhän se hälytin sitten lähti ujeltamaan. Ei siinä, että jännittää perskannikat krampissa sitä tilannetta, että konserninjohtaja tulee siitä ovesta poliisin ja käsirautojen kanssa, että ” saatanan terroristi nyt lähdet vankilaan”, mutta että se hälyttimen ääni on niin hirvee, että siinä tulee kuulkaa ihmisen perimmäiset vaistot pintaan sieltä kivikaudelta, kun sapelihammastiikerit oli kannoilla, eli tekee mieli laittaa kädet korville ja juosta ulos niin nopee kun kintuista lähtee. Aika lähellä olikin että niin tapahtu, mutta onneks siinä ovella tulin takaisin järkiini ja tajusin, että siinä voi olla pomolla vähän muutakin asiaa maanantaina kun ensi vuoden budjetoinnit, jos firmassa ujeltaa hälyttimet läpi viikonlopun.

No mitäpä siinä sitten kun enismmäiseks selvittämään, miten sen äänen saa hiljennettyä. Onkohan tää vartiointifirma koskaan kuullut sellasesta, kun äänetön hälytys? No, seuraava täysin invalidi ongelma muodostui kun molemmat kädet oli korvilla totaalisen kuuroutumisen estämiseksi, että miten tässä nyt painelee mitään nappeja sitten. Ihan tosi mulla meni varmaan 3 sekuntia kun mietin tähän ratkaisua, ai jumaliste! Hätä keinot keksii (joskus hitaammin kun nopeemmin). Torppasin kaikki napit pohjaan otsallani, joka ei varmaan ois näyttäny ulkopuolisesta kovinkaan aivovammaselta. Moido.

Hiljeni, mutta koko ujellus episodin jälkeen mä olin liian vainoharhainen ja peloissani (ja juttelin itelleni rauhoittavasti ääneen) painaakseni enää yhtään saatanan nappia siitä laitteesta. Soitin Securitaksen hätäpäivystykseen ja vakuutettuani päivystävän teron (dialogi meni suunnilleen näin: ”sano tunnussana” ”tunnussana”), että olen kuin olenkin ihan töissä tässä firmassa mistä hälytys just tuli, tero halusi antaa puhelimitse ihan kohta kohdalta ohjeet miten saan hälyt takaisin päälle. Siinä sitten hoidin samalla Securitaksen henkilökunnan työllistämisen siltä lauantailta, kun ne kaikki neljä päivystävää insinööriä yritti auttaa. Hälyttimet huusi uudestaan ainakin noin 4 kertaa. Draaman kaareen tässä saattoi vähän vaikuttaa aivan holtiton käsien tärinä. Väitin kyllä niille, että painoin ihan just sitä nappia mitä se käski (OK # 1 # soita harmonikalla ukko nooa ja valitse sitten uudestaan OK ja #), mut oikeesti mulla ole hajuakaan mihin nappiin se osui.

Kun mä vihdoin sain sen helvetin koneen takaisin päälle ja Securitas vapautti mut puhelimesta, istuin vartin ulkona rappusilla ja pidätin itkua. Melkonen episodi. Veti aika nöyräks. Taitaa olla aika lopettaa blogin kirjottelu työajalla, ettei tarvii viikonloppusin tulla töihin.