Saksa on paska maa

Terveisiä vaan sinne kotikatsomoihin. Tässä tulis pikku päivitys nyt tilanteeseen. 

Sen enempiä taustoja nyt selostamatta, niin ihan ekaks haluan kertoa, että tän päivän jälkeen vihaan ihan hirveesti saksan kieltä ja muutamia saman maan kansalaisia. On siellä muutamia ihan hyviäkin jyviä, mutta tänään meni aivan hermo niihin akanoihin. Niin se vaan näköjään sama aggressio asuu ihmisessä on sitä missä päin maailmaa tahansa. 

Alkaa se nyt pakosta viilipyttyäkin (en lue itseäni tähän kategoriaan eli voitte kuvitella missä vaiheessa mulla alkoi pinna kinnata) vituttaa jos suurimman osan päivästään kuluttaa kuuntelemalla niinkin rumaa kieltä kun saksa. Siinä vaiheessa vituttaa ihan satavarmasti ketä tahansa, kun päivän päätteeksi ne samat torspot, jotka on juoneet koko päivän biitsillä bisseä, polttaneet nahkansa auringossa ja valittanu kun piti olla kunnon surffikeli alkaa antaa palautetta käsitettyään kysymyksen täysin väärin. Suurin osa kun ymmärtää englantia yhtä paljon kun mä ymmärrän kiinaa, eli ei helvettiäkään.  Eihän nää reppanat voi edes oppia muita kieliä, kun kotona on macgyveritkin dubattu ja surffireissut hoidetaan tälleen mukavasti omalla porukalla, saksalaisten ylläpitämällä surffileirillä.

Ai jumalauta mulla kiristää.

Kyllä tässä suomalaisena nousee mieleen myös sellainen kysymys, että miten hitossa saksalaisilla voi olla niin paljon asiaa toisilleen ja onko sitä niinkun ihan täysin pakollista vetää desibelit tappiin kun keskustellaan saksaksi? 

Se on näköjään perkele ihan sama näiden kanssa onko ajomatka tunnin vai kolme tuntia (useimmiten täällä balilla se on lähempänä tota jälkimmäistä) ne saatana molottaa menemään koko matkan ja on ihan turha kuvitella, että aamu kuudelta matkalla sinne surffispotille pystyis jatkamaan täysin kesken jääneitä uniaan.

Itseänihän mä toki vaan voin syyttää siitä, että suostuin tänään sinne saksalaisten sekaan päivän biitsireissulle (kuva on muuten Uluwatu biitsiltä, maailman laidalta auringonlaskun aikaan, ihana paikka!!), mutta olihan se hellyyttävää kun yksi, joka puhuu auttavaa englantia tuli oikein erikseen kutsumaan.

Nyt oon kyllä omastakin mielestä jo niin brutaali saksalaisia kohtaan, että on ihan pakko sanoa, että on siellä oikeesti ihaniakin tyyppejä seassa!

No mut, enemmän mä kuitenkin olen pahoillani siitä, että valitsin tämän nimenomaisen saksalaisen järjestäjän leirin. Hommat on hoidettu pääosin päin seiniä surffiopetuksesta ja majoitusjärjestelyistä alkaen. 

Heti ekana päivänä surffiopettajaksi luulemani kaveri sanoo että "Ai et ole koskaan ennen surffannut? No jos et pysy mukana tänään niin sun pitää hoitaa itselles surffikoulu jossa opetetaan perusteet, mä kun olen kato vain surffiopas enkä mikään opettaja". Aha.

Sen verran mainittakoon, että tollanen surffikoulu maksaa halvimmillaan sen 100€ ja kestää tietty vähintään pari päivää, joista oon jo maksanut tälle nykyiselle leirille luullessani (typeryyttäni vissiin vaikka niin mulle puhelimessa kerrankin ihan selvällä englannilla sanottiin) että täällä opetettais saatana ihmisiä surffaamaan ihan alottelijoita myöten.

Kahden viikon leiristä ei ole kulunut edes viikkoa ja mä olen muuttanut kaksi kertaa huoneesta toiseen. Ihan ekana iltana nää aivokuolleet tosissaan oletti, että mä jakaisin +35 asteisen huoneen, jossa ei ole -vastoin varaustietoja ilmastointia vaan pelkkä pikkutuuletin, täysin tuntemattoman miehen kanssa! Mä ajattelin hikoilla ketunnenät valtoimenaan enkä kainostella jonkun äijän takia ja sit nukkua silmät auki peläten, että se se on joku seksihullu. Tämä reklamaatio meni läpi onneksi kerrasta.

Tänään aamupalalla tuli leirin johtajalta (alkoholisoitunut wannabe surffarimulkku) käsky muuttaa kolmannen kerran tulevana sunnuntaina. Menetin suoraan hermot ja valitsin vaihtoehdoista huuda tai itke jälkimmäisen. Huomenna selvinnee vedinkö oikeasta narusta.

Tämän kaiken henkkoht. paskan lisäksi yläkerroksen huoneissa on isohkonlainen bedbug ongelma ja kun viereisen huoneen kundi oli unohtanut pähkinäpussin rinkkansa pohjalle rotta oli syönyt tiensä läpi koko rinkasta ja vieny pähkinät mennessään. Hirveen miellyttävää.

Ja nyt ei naureta siellä kotikatsomoissa yhtään, kun sanon että tajusin tänään myös olevani epäsosiaalinen ihminen. Mä en tajua miten täällä voi jengillä jumalauta riittää energiaa sosialisoida muiden kanssa 18 tuntia vuorokaudessa. Sanokaa mummoks, mutta sosialisoituani 12 tuntia mulla alkaa oleen sellaset tapan kaikki -fiilikset, että yleisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on hyvä, että pääsen kaivautumaan johonkin omaan koloon olemaan hiljaa. Okei.

Ihan ite vahasin.

On täällä silti ollu kivaakin, vaikkei sitä nyt tätä paskalistaa luettuaan varmaan enää usko. Muun muassa tänään näin kun villiapina ja kulkukoira leikki keskenään. Siinä sitä tajuaa olevansa täys turisti.

Lisäksi monia uusia ihania ihmisiä, manikyyrit, pedikyyrit ja hieronnat otettu, shoppailtu on, ja on meillä täällä jo paikallinen mainostoimistokin pystyssä juurikin erään mukavaksi luokittelemani saksalaisen pariskunnan kanssa. Myös henkilöstöhallinnon ja asiakaspalvelun parantamista koskevaa konsultointia ollaan mietitty otettavaksi osaksi tän epävirallisen firman toimintaa, jos ehditään. Usein on vaan hirvee kiire surffaamaan tai relaamaan, että on vähän jäissä nämä suunnitelmat vielä.

Lisäksi noi surffioppaat omaa sen verran pedagogisia taitoja, että näin viiden päivän jälkeen kun on käyty joka aamu 6-7 välillä ja uudestaan vielä iltapäivästä surffaamassa osaan sentään jotain tehdä mun alottelijalaudalla (joka on suunnilleen kolme kertaa mun pituinen). Ja tämä "jotain" ei sisällä mitään ylettömiä sankaritekoja mitä näkee TVssä.
Surffaamisessa on pääosin kyse hyvästä kunnosta ja kyvystä niellä kerralla litroittain suolavettä, koska jos et melo henkes kaupalla spotille kyttäämään aaltoja niin taistelet juuri missaamasi aallon jälkimaininkeja vastaan ja yrität lähinnä olla hukkumatta. Se on hirveen hyvä taito. Toinen on eskimo käännös.  

Moikkuli.