Matkavalmisteluja osa 417

Matkavalmistelujen loppusuoralla kiidetään ihmiset (ja alkaa näköjään loppua mielikuvitus noiden otsikoidenkin kanssa tässä).

Vuorotteluvapaan ensimmäinen virallinen päivä on koettu ja reissun starttiin aikaa muutamia päiviä. Noin yleisestihän joku saattais kuvitella, että Vantaalta raikaa tällä hetkellä pelkkiä riemunkiljahduksia, mutta totuudenmukaisempi kuvaus fiiliksistä on kyllä paska jäykkänä (useimmat Vantaalaiset jakanevat fiiliksen, kukin toki omista syistään).

Niin ja muutama asiakin on tullut tässä taas hoidettua.
1. Matka-apteekki (matkalaukullinen lääkkeitä on nyt vihdoin hankittu, näistä repeptivapaita ehkä kaks.. Sen verran vaikuttava lista, että tuttu tullivirkailija käski pitää reseptit visusti tallessa koko matkan ajan, ihan vaan että on sitten näyttää siellä maahantulotarkastuksissa. OK)
2. Rasvat ja muut kempparijutut (yhteensä 14 purkkia, aurinko- ja huulirasva mukaanluettuna, lisäksi meikkipussia täydennetty ripsivärillä ja puuterilla)

Tsek tsek tsek ja tsek. Ja ei, muualla maailmassa ei mielestäni ole kauppoja. Tai jos onkin (jää nähtäväksi), niin hermohan siinä menee melko suoraan jos joutuu alkaa siellä miettimään, että mitä tarttee ja mikä onkaan mitä. Että kyllä tältä pohjalta on neurootikon ihan syytä valmistautua hyvin reissuun.

Tästä kaikesta aivan sairaalloisesta shoppailusta (tällaisen epäkiinnostavan tavaran shoppaus ei kuulu mielipuuhiini) huolimatta täysin holtittoman raivon äärelle päädyin vasta siinä vaiheessa, kun otin to do -listan itsevarmasti laukunpohjalta vetääkseni sen viimeisenkin kohdan yli ja tajusin, että jumalauta! Edelleen se pirun otsalamppu ja adapteri on hankkimatta. Ihan kun en pärjäis ilman niitäkin.. No eipä tuu vissiin tää vuoden loma yhtään liian aikasin.

Niin ja sitten oli vielä se mitä ei vaan voinut hoitaa aikaisemmin (eli tässä oli tiettyjä pakotteita).

5. Hoida itelles puhelinoperaattori
Ja tähänhän se loppusuoran kiito meinaskin sitten tyssätä. Ja nyt ei muuten lähde se perinteinen perkelesaatana jonotin aspaan yhdeksän tuntia -virsi. Ehei, tämän operaattorin aspa, Teijo vastasi ensimmäisen pirauksen jälkeen.

Mutta Teijo reppana, sillä varmaan savus ihan vähäsen yhteensä noin 40 minuutin lörpöttelyni jälkeen. Tai se siis mitään lörpöttelyä ollut. Mielestäni ihan asiaa kyselin, kuten esim. että mikä on datapaketti? Kuinka monta kilotavua on megatavu? Määrittele multimedia? Kuinka monta minuuttia mun kannattaa puhua puhelimessa kuukausittain? Ja maksaako Whatsapp applikaatiolla ulkomailla lähetetyt viestit kuinka paljon?

Viimeisten kysymysten aikana olin kuulevinani nyyhkytystä.

No, tääkin homma on nyt sit (jotenkin) hoidettu ja todennäköisesti pääsen lähtemään mualimalle taskussani puhelin, jolla ei pysty soittamaan edes hätänumeroon sen jälkeen kun Helsinki-Vantaa jää taakse. Että hieno juttu.

EDIT Parin päivän päästä selvisi, että Teijo oli näppäränä poikana "unohtanut" aktivoida sovitun datapaketin, joten meikäläiselle tippui päivän datailun jälkeen tekstiviestitiedote noin 50 euron gprs (mikä svidu!) -liikenteestä.
Lisäksi tänään mä olen vastaanottanut 4 tekstiviestiä, joiden sisältö on ollut käytännössä sama: joko sä olet jossain reissussa kun ei sun puhelimeen saa yhteyttä. Että näin.

Ja tämän postauksen kuva punaviinipulloista kuvastaa vaan sitä, että just nyt tekis mieli vetää viiniä kaksin käsin ja sitä, että just sillä tyylillä näitä matkavalmisteluja kuuluis oikeesti tehdä!

Että soitellaan!