Bali belly

EDIT mun oli ihan pakko vaihtaa kuva. Mistä se edellinen edes tuli? Sehän oli ihan paska eikä liittynyt aiheeseen mitenkään.

Kun on ensin saatu kuorittua iho otsalohkosta nilkkoihin, niin pitäähän se kehon puhdistus viedä vielä astetta pidemmälle. 

Näin muutama päivä bali bellyn jälkeen alkaa onneks taas ravinto imeytymään ja elämä noin muutenkin tuntumaan elämisen arvoiselta. Surffaamaankin pääsi taas ja siinä sen ihminen huomaa, että jos valita pitää, niin mieluummin sitä pelkää hukkumiskuoleman kohtaamista lähes tauotta 4 tuntia päivässä, kun istuu Balilaisessa vessassa, joissa aika harvoin on pönttö ja lavuaari samassa tilassa, tai ainakaan tarpeeksi lähellä toisiaan. Jos tiedätte mitä tarkoitan. Harvoin niissä on myöskään ilmastointia, että siinähän hikoilet sekin saastainen turisti!

Jännä juttu muuten toi surffaaminen, kun tuntuu että ei millään pääse sieltä jännän ääreltä vekka. Joka kerta vähintään kerran olen varma, että kohtaan tappaja-aallon. Joka kerta sieltä aallon seasta on kuitenkin tähän asti tultu pintaan, mutta ei ole kerran tai kaksi, kun se saakelin lauta sinkoaa suoraan päähän tai aallon takana olikin toinen aalto odottelemassa silleen, että ylläriiii, täältä tullaan ja taas rukoillaan, että tämä pesuohjelma olis kohta niin kun ohi ja pääsis kuivausrumpuun.
Tällä hetkellä henkisten traumojen lisäksi olen todennut kehossani noin 13 eri kokoista ja eri muotoista mustelmaa sekä revähtäneen rintalihaksen. Älkää kysykö.

Poskiontelontulehdusta en usko täällä saavani niin kauan, kun vaan muistan käydä melomassa tuolla jorpakossa. Tulee nimittäin päivittäin sen verran suolavedellä huuhdeltua röörejä, että siinä jää paikallisapteekin nenäkannut kakkoseks.

Mut ihan rehellisesti sanottuna mä olen ollut täys pelkuri nämä kaks viikkoa. Yhtenäkin päivänä kävin vedessä rukoilemassa henkiriepuni puolesta ehkä vartin (eli taistelin tietäni spotille siinä juurikaan edistymättä, on muuten hieno fiilis se, kun tajuaa meloneensa lihakset hapoille eikä lauta ole liikkunut vedessä metriäkään) ja saatuani niin kutsutun party waven jälkimainingeissa neljästä eri laudasta iskun johonkin osaan kehoa sekä sen perään 13-vuotiaan sponssisurffarin Indonesian kieliset kiroukset päälleni istuin rannalla loppupäivän. Koutsit kävi kilpaa pottuilemassa rannalla, että miten sä voit muka hypätä lentokoneesta jos sulla menee paskat housuun näissä pikkuaalloissa. Ku piti tietty just edellisenä päivänä esitellä isoon ääneen kaikille laskuvarjohyppyvideoita. Ai jumaliste mitä torspoilua. Välillä olis hyvä pistää itseään turpaan, että oppis olemaan.

Jeesusteipin toin muuten mukanani ja se on osottautunut ihan hirveen käteväksi. Rulla on kohta puolessa ja reissua on takana 2 viikkoa. Pitänee soitella kotopuoleen, että lähettävät uutta rullaa tulemaan.
Mä olen korjannut sillä moskiittoverkon ja pyykkitelineen, teipannut verhot kiinni ikkunaan, ja jalan kiinni sandaaliin. Tänään mun teipittämiselle tosin tuli loppu. Koutsilla oli pari sanaa siinä vaiheessa kun vedin rullan esiin huomattuani, että mun surffilaudasta puuttuu yks kolmesta evästä. Nää vissiin tykkää korjaa ne jotenkin muuten.

No joh, mutta pari päivää enää tätä ja sitten siirryn täällä surffileirillä tutustumieni likkojen kanssa Lemboganin saarelle muutamaksi päiväksi. Pakollinen rentoutus, koska kuuleman mukaan kyseisellä saarella ei oo koskaan mitään meneillään eli siellä ei koskaan tapahdu yhtään mitään. Niin siistii! Olis jo lauantai.

Heipa!