Kaikkien kliseiden isoäiti

Tässähän kävi nyt niin, että yyteissä ei tullutkaan kenkää. Joo yllätyin itsekin ja meinasin hätäpäissäni anoa eroa siltä istumalta. Päätin kuitenkin vielä odottaa nämä pari kuukautta, jotta oon varmasti nähnyt kaiken.

Esimerkiks sen, että kesälomat tulee pidettyä, syksy saapuu, työilmapiiri laskee, kaikkia vituttaa, kaikki valittaa, motivoivat hommat otetaan pois, ketään ei arvosteta, uusi organisaatiomalli jalkautetaan käytäntöön, henkilöstöbarometri näyttää punaista viivaa, joka päivä vituttaa mennä töihin, alat itsekin kutsua itseäsi resurssiksi, jengi stressaa, suunta on vain ylöspäin, mutta silti vedetään päin persettä ja käyttöön otetaan taas uusi prosessi ja käytäntö.

Selväks tuli. Ei se perkele ole mikään ihme, että jengi kutsuu työelämää oravanpyöräksi kun kaikki prosessit keksitään kuukauden välein uusiksi. Tässä olis tämä konsernimeininki meillä katos. Ping. Taju lähtee.

Luojankiitos sitä on ihmisellä vielä sentään jonkinlainen itsemääräämisoikeus tässä maailmassa.
Että nyt tuleekin sitten se klisee osuus. Kaikkien eat pay love -fanien, elämäntapaintiaanien ja joogahippien märkä päiväuni. Siis kaikkien kliseiden äiti ja isä. Tadaa! Iritsanouduin ja muutan Australiaan. Siis ihan oikeesti. Ei jumalauta mikä meininki. Ihan hullun hommaa, mut päättelin että jos näistä lähtökohdista joudun vielä kestää räntäsadetta, säkkipimeitä aamuja ja aivot jäädyttävää pakkasta, niin ei hyvä heilu. Saatan jopa päätyä kouluampujaksi tai käyttämään kovia huumeita.

Reilun viikon päästä perjantaina tää lähtee toimistolta näin , muhahahahe!