Kaikkien kliseiden isoäiti

Tässähän kävi nyt niin, että yyteissä ei tullutkaan kenkää. Joo yllätyin itsekin ja meinasin hätäpäissäni anoa eroa siltä istumalta. Päätin kuitenkin vielä odottaa nämä pari kuukautta, jotta oon varmasti nähnyt kaiken.

Esimerkiks sen, että kesälomat tulee pidettyä, syksy saapuu, työilmapiiri laskee, kaikkia vituttaa, kaikki valittaa, motivoivat hommat otetaan pois, ketään ei arvosteta, uusi organisaatiomalli jalkautetaan käytäntöön, henkilöstöbarometri näyttää punaista viivaa, joka päivä vituttaa mennä töihin, alat itsekin kutsua itseäsi resurssiksi, jengi stressaa, suunta on vain ylöspäin, mutta silti vedetään päin persettä ja käyttöön otetaan taas uusi prosessi ja käytäntö.

Selväks tuli. Ei se perkele ole mikään ihme, että jengi kutsuu työelämää oravanpyöräksi kun kaikki prosessit keksitään kuukauden välein uusiksi. Tässä olis tämä konsernimeininki meillä katos. Ping. Taju lähtee.

Luojankiitos sitä on ihmisellä vielä sentään jonkinlainen itsemääräämisoikeus tässä maailmassa.
Että nyt tuleekin sitten se klisee osuus. Kaikkien eat pay love -fanien, elämäntapaintiaanien ja joogahippien märkä päiväuni. Siis kaikkien kliseiden äiti ja isä. Tadaa! Iritsanouduin ja muutan Australiaan. Siis ihan oikeesti. Ei jumalauta mikä meininki. Ihan hullun hommaa, mut päättelin että jos näistä lähtökohdista joudun vielä kestää räntäsadetta, säkkipimeitä aamuja ja aivot jäädyttävää pakkasta, niin ei hyvä heilu. Saatan jopa päätyä kouluampujaksi tai käyttämään kovia huumeita.

Reilun viikon päästä perjantaina tää lähtee toimistolta näin , muhahahahe!

YT ja muuta kivaa

 

Yleisön pyynnöstä huolimatta ajattelin päivittää vähän tätäkin saatanan blögiä. Ensin en oikein olis jaksanut, kuten huomaa on vähän ollut motivaation kanssa ongelmia, mutta toisaalta tässä kesän ja kesälomien kynnyksellähän on ihan ok saumat päästää vähän paatosta ulos, niin voi sitten lähteä lomille lataamaan.

Ja lataamosta puheen ollen. Tässähän on alkanut kivasti yhteistoimintaneuvottelut töissä. Melko sopivasti. Kappas kun on alkamassa noi kesälomat ja kaikki, niin on varmaan aateltu, että jengi on niin lomamoodissa että kun nyt pistetään ne pihalle ni ne miettii vielä elokuussakin, että onpas kiva olla lomilla. Tai jotain. Ymmärrettävistä syistä aihe on lievästi sanottuna arka, joten ei lähdetä puimaan sitä sen enempää.

Mennään seuraavaan aiheeseen. Nimittäin on alkanut vituttaa tämä blogin pitäminen ihan muistakin syistä kuin vaan siitä, että yleensäkin vituttaa kokoajan kaikki. Varsinkin yyteet. 

Kaikenmaailman oman elämänsä sisustussuunnittelijat on pistäneet pystyyn sisustus- ja remppablogeja ja välillä se kuulostaa, että ihan vaan siksi, että kun keksii jakaa kaiken kansan kesken sieltä Sipoon itäreunalta ostetun rintamamiestalon, josta on puolet katosta romahtanu ja vanha kanala puoliksi palanu, ottaa muutaman instagram kuvan #nofilter (no niin varmaan!) ja kirjottaa kuinka helvetin ihanasti keksin tehdä kato vanhoista sukkahousuista maalisudin saunanmaalausta varten #niksipirkkaonuusimusta, niin alkaa kuule firmat soittelemaan ja lähettelemään maalipyssyjä, puutarhakalusteita ja lattialautoja ilmaiseksi remppaa varten. Että tulee sitten niin nätti että! Muistat sitten vaan ottaa pari kivaa kuvaa taas ja kirjoittaa ja linkittää tuotteet ja firmat tarpeeksi isosti sinne blogiis.

Ei muuta kun blogi tulille ja eetteriin. Sama homma muotiblogien kanssa. Ja varmaan on lintublogaaja Reinokin jo saanut muutamat Canonit käyttöön naurulokkien bongaamiseen.

Jos kuulostan katkeralta tai jotain niin se johtuu siitä, että olen. YT katkeroittaa. Mua nää blogit niin ahista.

Mutta jos kanavois tämänkin raivon johonkin hedelmällisempään ja alkais miettimään mitä tällä meikäläisen blogilla vois hyötyä, niin ihan ensimmäiseksi tuli mieleen lääkefirmat. Jotain rauhottavia vois alkaa testailemaan ja jos niiden vaikutuksen alaisena kirjottelis näitä juttuja, niin se vois olla ihan hyvää mainosta. Muuta ei sitten tullutkaan mieleen. Samojen pamien vaikutuksessa vois hoidella myös nää loput neuvottelut tästä, niin ei turhaan sykkeet nousis.

Nyt alkoi taas jurppimaan niin paljon, että ennen kuin kirjottelen läpiä päähäni niin eiköhän tää ollut tässä tältä erää. Heipa.