Se on syksy nyt! Tiedän sen siitä, että mulla on yleensä synttärit just tähän vittumaisimpaan vuodenaikaan. Ja vanheneminenhan vituttaa muutenkin. Toisaalta uskoisin, että sit kun tää +20 asteinen ja aurinkoinen syyskuu vihdoin muuttuu normaaliksi syyskeliksi = vettä tulee vaakatasossa, tuulee 40 metriä sekunnissa eli sateenvarjoa on ihan turha käyttää ja varpaat jäätyy tennareihin, niin saattaa vituttaa vähän enemmän. Puhumattakaan, jos täyttäis 40.
Ette muuten arvaa mitä sain synttärilahjaksi Turkulaiselta
(selittänee aika paljon) kaverilta. No nokkahuilun. Väri: pinkki. Tää oli
vissiin Turkulainen tapa kertoa, että siellä(kin) arvostetaan Titanicin
tunnusmusiikkia nokkahuilulla säestettynä. Saattoi myös olla Turkulainen tapa
osoittaa blögin väite vääräksi luonnon valkoisista, vanhainkodeista kerätyistä,
vanhoista proteeseista valmistetuista nokkahuiluista. Tai sitten näillä
nykyajan senioreilla on se sotapolvi tuettu kirkkaan pinkillä muovimassalla.
Onhan toi sen verran hienon värinen, että lupaan vetää lumien sulamiseen
mennessä Titanicin tunnusmusiikit etu- ja takaperin. Oikeudet muutoksiin
pidätetään naapuri- ja perhesovun sekä niiden reppanoiden mielenterveyden
ylläpitämiseksi.
Tässähän on tapahtunut myös sellainen dramaattinen elämänmuutos, että vuoden vuorotteluvapaa on lusittu (hurraa!) ja duunit alkoi sopivasti samana päivänä, kun täytin sen kolmekymmentä. Ensimmäinen viikko takana eikä vieläkään vituta, joten varasin suoraan ajan työterveyslääkärille tarkempiin tutkimuksiin. Mun aivot on selvästi traumatisoituneet tollasesta vuoden lomailusta, ehkä ne jää ikuiselle lomalle – mistä noista tietää.
Toisaalta tähän voi kyllä vaikuttaa se, että peruslaiskana hoidin pehmeen alotuksen ja lennän huomenna Espanjaan, viikoksi. Kyllä se on yleisen hyvinvoinnin ja mielenjärkkymisen kannalta tärkeetä, ettei heti ala repimään liikaa. Viikko töitä, viikko lomaa vois toimia noin ihan jatkuvanakin järjestelynä. Täytyypä kysellä johtoportaalta kun tuun takasin.
Että adios amigos.
